Cupcaces

Viimeaikoina silmiini on joka puolelta osunut mitä herkullisemman näköisiä cupcaceseja. Itseasiassa en oikein tiedä mikä varsinaisesti erottaa ne muffinsseista, mutta jotenkin niistä on piirtynyt kovalevylleni varsin herkullinen kuva mitä runsaimpine kuorrutteineen ja koristuksineen, kun taas muffinsseja markkinoidaan usein sellaisinaan ilman ihmeempiä krumeluureja.
Viimein tänään olikin tilaisuus, ja aikaa ryhtyä toimeen, kun odottelin ystävääni iltapäiväkahviseuraksi. Kauppamatkan makusteltuani päädyin makumaailmaan: vanilja+appelsiinitryffelit. Taikina sai luvan kätkeä sisälleen vaniljamaitorahkaa sekä appelsiinitryffeleitä (irtokarkkihyllystä siis :)

Maistuivat kyllä, ja kaunis sää kruunasi tunnelman!

Cupcacesini sytyivät seuraavanlaisella reseptillä:

100g margariinia
1,5dl sokeria
2 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
100g appelsiinitryffeleitä
200g vaniljamaitorahkaa

koristeeksi:
appelsiinisiivuja
vaniljamaitorahkaa
appelsiinitryffeleitä

Margariini vaahdotetaan pehmeän margariinin kanssa, ja munat lisätään edelleen sähkövatkaimella sekoittaen.
Seuraavaksi seokseen lisätään vaniljarahka sekä pilkotut tryffelit. Viimeisenä vuorossa ovat keskenään sekoitetut jauhot, joita lisättäessä kannattaa varoa liikaa vispaamista, jotta taikina ei sitkisty.
Taikina lusikoidaan muffinssivuokiin, täyttäen ne ~2/3 ääristään.
Paistoin isohkoja yksilöitä 175-asteisessa ~20 minuuttia, joten hieman pienempi kannattaa sen mukaisesti sääliä hieman ja ottaa pois ehkä ~15 minuutin kohdalla.

Tryffeleitä

.. häiden mukavissa jälkimainingeissa!

Viikonloppuna saimme juhlia siskoni ja hänen miehensä ihania häitä. Joiden taustalla omat näppini olivat, yllätysyllätys, mukana syömispuolen järkkäämisessä. Tarkemmin ottaen kahvipöydän tarjottavien luomisessa. Ruokapuoli tulikin juhlapaikan puolesta.

Kaikenlaista sitä tuli väkerreltyä, mutta suurimpana yksittäisenä mieleen jäivät kuitenkin ne elämäni ensimmäiset hääkakut. Hui. Ne kuitenkin onnistuivat, mikä oli kyllä todella suuri helpotus (pariin kertaan ehdin jo katumaan vastaanottamaani kunniatehtävää, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli varsin antoisa rupeama).
Kaikkea riitti (ja taitaa riittää vielä näin viikonkin jälkeen) mutta mihinkäpä nuo keksit ja makeiset pilaantuisivat. Kakuista kun selvittiin.

 

 

 

Otos viimeisimmästä koevedoksesta. Mukana juhlissakin palvellut kakkuteline.

Itse hääpöydästä uupumaan jääneet, mutta näin jälkikäteen lopullisen muotonsa saaneet marianne-tryffelit.

Tryffelit teimme fazerin sivuilta löytyvällä Marianne-tryffeliohjeella. Erittäin helppo ja takuuvarma, eipä maussakaan mitään valittamista.

Pähkinäinen joululeipä

Heti marraskuun alusta lähtien sormeni on syyhynnyt kokeilemaan joululeivän eri ulottuvuuksia. Makea, mausteilla sävytetty sekä pähkinöillä ja hedelmäpaloilla kyllästetty leipä uppoaa minulle, varsinkin näin joulun ensitunnelmointiin. Ensimmäiset paistokseni syntyivät tuttuun tapaan sormituntumalla ja makuhermoja virittelemällä.

3dl omenamehua
25g tuorehiivaa
1tl suolaa
3/4dl (tummaa)siirappia
1,5dl ruisjauhoja
1/4tl pomeranssinkuorta
1/4tl inkivääriä
~1dl rusinoita
~1dl puolitettuja hasselpähkinöitä
50g margariinia
5dl vehnäjauhoja (+/- sen verran, että taikina on kimmoisaa, mutta ei liian kovaa)

Tein taikinasta kaksi pientä pyöreää leipää, joita paistoin 160 -asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Itse en voidellut leipiä millään, mutta useimmiten tämän tyyppisiä leipiä ohjeistetaan halutessa voitelemaan muutamaan kertaan paistamisen aikana siirappivedellä, mikä tietenkin tekee pinnasta vielä erityisen herkullisen, mutta syö samalla hieman sitä rapsakkuutta, josta henkilökohtaisesti pidän kovasti.

Uunituoreena osui ainakin omaan makuhermooni, eikä seuraavan päivän kokemuskaan tuottanut suurempaa pettymystä.

Syysfiiliksistä kohti joulutunnelmaa

Olen nauttinut kauniista syksystä monin tavoin, vaikka tekemistä on muuton ja opiskelupaikan vaihdoksen myötä ollut niin kotona kuin koulussakin. Osan siitä jauneudesta sain jopa tallennettua kameraanikin, vaikkakaan ne eivät tänne asti päätyneet ajallaan.

 

 

Keittelin itselleni yhden maijallisen verran mustaviinimarjamehua syys- ja talviflunssien varalla, tarpeeseen tulivat! Sieniä, sekä kantarelleja että suppilovahveroita riitti myös tänä syksynä pakkastimeen asti, joten niistäkin saa vielä jokusen kerran nauttia. Pihlajanmarjoja sen sijaan tyydyin tänä syksynä vain ihastelemaan, vaikka omenoiden seassa keiteltynä niistä tiettävästi saisi kyllä muikean makuista hilloa, ehkäpä ensi syksynä sitten taas. 

Juhannuksen nuotioruokaa

Juhannuskin oli jo viikko sitten, mutta kesä jatkuu.. tosin työntäyteisenä. Kolmen päivän loma tuntuikin ruhtinaalliselta ja nautin siitä täysin palkein. Mökkitunnelma oli juuri sitä, mitä kaipasin ja mikä auttoi rentoutumaa hektisen kesätyöarjen lomassa.
Olimme suunnitelleen melko yksinkertaisen menun viikonlopulle. Uudet perunat ja silli kuuluvat mökille! Laskeskelimme myös, että sunnuntailounaaksi syömme kalaa.. jota uskalsimme luottaa saavamme virvelillä. (ja saatiinhan sitä :)
Juhannuskokossa olimme suunnitelleet paistavamme erilaisten makkaroiden lisäksi homejuustolla täytettyjä ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Suunnitelmat kuitenkin saivat luvan muuttua, kun kaikista juhannusaattoamuna kiertämistämme kaupoista oli herkkusienet lopussa. Hetken mielijohteesta ostimme tilalle terttuluumutomaatteja, jotka saivat saman käsittelyn, minkä olisimme herkkusienille tehneet.. Ja saimme yllättyä positiivisesti kokeiluumme!

Mrs. Vääränokka (viiden litran teepannu) sekä pekonitomaatteja tulella.

Illalla myös kala syö tunnetusti hyvin, eikä sattunut poikkeusta tälläkään kertaa. Pääsimme nautiskelemaan jälkiruuaksi täydellisen meheväksi halstratusta hauesta. Tuoreus toi varmasti myös oman raikkautensa paistokseemme.

Saalis juuri merestä nostettuna.

Sunnuntailounaaksi saimme (näin monikkomuodossa, vaikka itselläni ei niihin ollut kyllä osaa eikä arpaa!) vielä kaksi ahventa sekä yhden hauen. Perjantain harjoittelun jälkeen päädyimme valmistamaan myös tämän saaliin halstraamalla, ja hyvä niin.
Molempina iltoina nautiskelimme myös erittäin kauniista auringonlaskusta! Säät suosivat muutenkin. Aurinko paistoi koko viikonlopun ajan ja lämpötila oli juuri passeli, vähän reilu parikymmentä astetta. Luvatuista myrskystä ja sateista ei ollut tietoakaan.

Ajan patinaa leivosvuoissa

Kesätyörupeamamme alkoi siivous- ja raivaushommissa. Aikojen saatossa kahvilan somisteiksi kertyneitä tavaroita riitti loppusijoitettavaksi ällistyttävän paljon. Tilaakin tuntui olevan jostain kumman syystä aiempaa enemmän, saatuamme paikat taas nätiksi.
Poisheitettävien tavaroiden joukossa oli kaikenlaista vanhaa ja kaunista, mutta erityisesti ihastuin pieniin leivosvuokiin, jotka näyttivät vieläpä aivan käyttökelpoisilta. Pelastinkin ne pikaisesti jätekuormasta :)

 

Työpäivän jälkeen sormeni alkoivat heti syyhytä vuokia kokeilemaan. Iltapuuhteena syntyikin luumukätköjä, jotka nyt ainakin todistivat vuokien käyttökelpoiseeden :) Mausta en vielä tiedä, kun menivät pakastimeen odottamaan omaa hetkeään.

Luumukätköt

murotaikinakuori:
100g margariinia
1dl sokeria
1kananmuna
1tl leivinjauhetta
2dl perunajauhoja
~2dl vehnäjauhoja

Täytteeksi käytin omista luumuista tekemäämme kiinteää luumuhilloa, mutta sinnehän voi "kätkeä" mitä vain :)
Paistoin leivoksia 160 asteisen uunin keskitasolla n.15 min.

Appelsiini-suklaakakku

Juhlimisen arvoisia asioita on toisinaan aivan liian harvoin. Tänään kuitenkin oli hyvä syy juoda kakkukahveja äitini 85 vuotta hiljattain täyttäneen kummisedän vierailun kunniaksi. Tartuinkin heti tilaisuuteen, kun kakuntekijää kaivattiin! :)

Tällä kertaa makuyhdistelmäksi putkahti appelsiini-suklaa. Kakkupohjaan tosin laitoin sitruunaa, ja se antoikin kivaa happamuutta muuten aika makealle kokonaisuudelle.

pohja:
4 munaa
2,5dl sokeria
4dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1,5tl leivinjauhetta
75g margariinia sulatettuna
1rkl sitruunamehua

Muna-sokerivaahtoon lisätään jauhoseos sekä rasva ja sitruunamehu sekoitettuna.
26cm irtopohjavuoassa paistoin pohjaa 175 asteessa 35-40min.

Veistelin pohjan vain halki, kahteen osaan, joiden väliin laitoin kuitenkin kahta täytettä päällekkäin. pohjan kostutin sitruunavedellä. Tuli aika kiva ja mehevä.

Alemmaksi laitoin suklaamoussen
2,5dl floravispiä
250g maitorahkaa
100g tummaa suklaata
1rkl sokeria

Suklaa vatkataan yksinkertaisesti sulatettuna vaahdotetun floravispin ja maitorahkan joukkoon. Seos jämäköityy kivasti parissa tunnissa jääkaapissa ilman mitään muita vippaskonsteja.

Päälle tein appelsiinimoussen, joka tuli tällä kertaa kahdessa vaiheessa. Ensin tein paksun appelsiini"kiisselin", jonka sitten sekoitin floravispi-rahka -vaahtoon.

Appelsiinikiisseli
3 appelsiinin mehu
1 appelsiinin kuori raastettuna
1dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
2dl sokeria

Kaikki aineet sekoitetaan kylmänä kattilassa ja kuumennetaan kiehumispisteeseen, ensimmäisen pulpahduksen jälkeen voi nostaa levyltä sivuun. Appelsiinien koosta riippuen kiisseliin voi lisätä ruokalusikallisen vettä.. itselläni oli aika suuria appelsiineja. Hieman jäähtyneeseen kiisseliin lisäsin vielä ½tl vaniljasokeria.

Jääkaappikylmän kiisselin vatkasin vaahdotetun 2,5dl floravispin ja 250g maitorahkan joukkoon. Sokeria ei kyllä kaivannut enää lisää, kiisseli oli senverran makeaa.

Päälle sekoittelin 100g tummaa suklaata ja ~30-40g sulatettua margariinia. Oli aika sopiva määrä.
Koristeeksi löysin vielä muutaman priiman kukan juhannusruusustamme, herkän kaunista :)