Vaikka elämä onkin aika vakavaa, luulen, että aina silloin tällöin (vaikkapa terveellisyyden nimissä) voisi antaa mielikuvituksen lentää ja kokeilla aivan jotain uutta. Silläkin riskillä, että lopputuloksena kolmen tunnin kokkaamisen päätteksi on auttamatta välillä vain uliseva palovaroitin ja kiljuva nälkä.
En tiedä lieneekö tässä osasyy siihen, että olen viehtynyt kaikkeen kovin perinteiseen. Mutta asuu minussa myös pieni seikkailumieli, joka kaipaa tasaisin väliajoin tyydytystä uusien aluevesien valtaamisesta.
Kuolemattomana itsekriitikkona olen yrittänyt tällä kertaa sisäistää, että kaikki taiteen säännöt, niin kirjoittamisen kuin kokkaamisen ja leivonnankin saralla, on tehty rikottaviksi. Siksi juuri Ruiksenpuintia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti