Voin kuitenkin nykyisin hyvin kuvitella kuinka erityislaatuista tuo leipä onkaan ollut, kun olen jo niin tykästynyt omiinkin tuotoksiini, etten oikeastaan pariin vuoteen ole tainnut kaupasta ruisleipää ostaakaan. Tästäkin lienee vielä matkaa niihin arinalla monen kymmenen vuoden kokemuksella paistettuihin "maailman parhaisiin".
Hohtona ainakin itselleni omatekemässä ruisleivässä on se makuhermoja kutkutteleva happamuus, jota ei leipähyllyn tarjonnasta tahdo löytyä. Oman jujunsa tietenkin tuo myös itse tehdyn leivän tuoreus. Heti pakastettuja leipiä sitten tarpeen mukaan sulatettaen pääsee tuoreen leivän fiilikseen muulloinkin kuin vaan leivontapäivänä.
| Leivät uunituoreina, vielä halkaisematta. |
Seuraavaa leivontakertaa varten otan aina taikinasta pienen palan pakastimeen juureksi. Yhtä hyvin toimii myös taikinan kuivattaminen kulhon pohjalle tai muuhun kippoon murusina, ja sitten ennen leipomista liottamalla pehmentäminen.
Juuritaikina:
juuri (pakastimesta)
5 dl vettä
5 dl ruisjauhoja
Varsinaiseen taikinaan:
25g hiivaa (½ dl:aan vettä)
1 rkl suolaa
n.5dl ruisjauhoja (hieman laadusta riippuen)
Valmis taikina on hyvin jäykkää, mutta silti vielä puulastalla käänneltävissä. Sopivan koostumuksen oppii lähinnä vain kokeilemalla ja jokainen tykkää tietenkin hieman eri rakenteisesta leivästä.
Leipien pintaan olen jättänyt ihan reilusti jauhoja ja tehnyt joko haarukalla reikiä tai veitsellä viiltoja. Paistoaika tavallisessa sähköuunissa 230 asteessa ja keskitasolla on n. 28 min. Ritilän päällä jäähtyneet leivät olen sitten repinyt halki heti tuoreeltaan, koska minusta se revitty pinta maistuu jostain syystä paremmalle kuin veitsellä leikattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti